Kreikan talous vaikeuksissa
Kreikan mellakat ovat vastalause saavutettujen etuisuuksien leikkauksille.
BEUC (The European Consumers´ Organisation) julkisti vuonna 2011 tutkimuksen, jonka mukaan vuonna 2010 kuluttajien asema euroalueella vahvistui valtiollisten sopimusten ansiosta (lähde: http://www.beuc.org/).
Viime vuoden myllerrys ja muutaman maan uhkaava tilanne on saanut päättäjät vaatimaan laajasti työntekijöiden aseman tietoista heikentämistä kilpailukyvyn ja talouden elpymisen nimissä.
Uutisten kuvat mellakoivista mielenosoittajista Kreikan kaduilla on seurausta saavutettujen etuisuuksien menettämisen pelosta ja siitä, että poliitikkojen tekemät päätökset eivät anna kansalaisille riittävää uskoa tulevaisuuteen. Mellakoiden laajuus kertoo siitä, miten montaa henkilöä tarvittavat leikkaukset koskettavat. Ulkomaiset rahoituslaitokset, EU:n valtionvarainministerit ja Kreikan valtakoneisto ovat kaikki samaa mieltä siitä, että leikkauksia on tehtävä, jotta velan osuus voisi joskus olla edes se väläytelty 120% bruttokansantuotteesta (summa on huikea). Suurin haaste tilanteessa on se, että leikkauksia voidaan käytännössä katsoen tehdä vain yksityisten henkilöiden tuloista… suoraan tai välillisesti. Tämä aiheuttaa suuren epäoikeudenmukaisuuden, koska keskivertokansalaisella on hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia velanoton määrään ja julkisten varojen kulutukseen. Kansa joutuu kuitenkin loppujen lopuksi maksajiksi.
keskivertokansalaisella on hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia
Vaikka velan vähentäminen on kaikilla mittareilla järkevää niin ei kukaan halua olla sen maksajana. Eräällä tavalla Kreikassa vastustetaan omaa parempaa tulevaisuutta vastaan keskittymällä lyhyen ajan menetyksiin. Tästä ei tietenkään voida ketään yksittäistä henkilöä syyttää, mutta on toivottavaa, että poliittinen koneisto saa säästöt läpi nyt ja valvottua niiden toteutumista jatkossa, koska muuten uhraukset ovat olleet turhia.
Vastustus Kreikan lisätukipakettia kohtaan useissa euromaissa on lisääntynyt ja markkinat ovat ottaneet osaltaan huomioon sen, että lisärahaa ei välttämättä enää myönnetä. Tämän johdosta Kreikan irtautuminen, omasta tahdosta tai pakosta, eurosta ei välttämättä aiheuta niin suuria mullistuksia, kuin aikaisemmin on ennustettu. Koska pitkällä tähtäimellä irtautuminen on todennäköisesti Kreikalle kannattavampaa, tässä taloustilanteessa, jää kysymykseksi se, että onko Kreikan säilyminen rahaliitossa muille euromaille hyvä vai huono asia. Eli heikentääkö yhden maan uhraaminen koko rahaunionin tulevaisuuden, kun rahoitusmarkkinat eivät pysty luottamaan yhteiseen talousalueeseen tiukan paikan tullen. Jää nähtäväksi onko Kreikalla tilanteessa vielä kortti pelattavanaan muiden euromaiden tulevaisuudesta.
